Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Elikkäs, meikämandoliino, pauttiarallaa, asiasta kukkaruukkuun, herneitä sieraimistoon, palataan astiastoon, läpändeeros, masuasukki ja jaxuhali ovat esimerkkejä trendisanoista ja -sanonnoista, jotka keikkuvat kärkipäässä ärsyttävimpien ilmaisujen listalla.

Kun tiettyä sanaa tai hokemaa käytetään liikaa, se kuluu ja alkaa menettää uutuudenviehätystään. Aluksi virkistävää vaihtelua edustanut sana ei kestäkään jatkuvaa käyttöä. Kun ärsytyskynnys on saavutettu, on hyvä välttää muotisanan käyttämistä. Sitä en osaa sanoa, milloin tämä tapahtuu. Ehkä kannattaa seurata erilaisia kielipalstoja ja kuunnella kielenkäyttäjiä, mitkä sanat nostavat karvat pystyyn.

Toisto häiritsee ihan tavallistenkin sanojen kohdalla. Meillä kaikilla on erilaisia maneereita, joita emme edes tunnista. Kirjoitamme ja puhumme tietyllä tavalla ja käytämme meille tyypillistä kieltä. Omaa tyyliään on vaikea analysoida. Siksi joskus on hyvä saada palautetta omista teksteistään tai puheestaan, jotta voi kehittyä ja ainakin välttää maneereita ja toistoa. Harjaantunut silmä oppii korjaamaan viimeistelyvaiheessa toistuvat sanat, ilmaisut ja lauserakenteet.

Aina toisto ei tietenkään häiritse. Toistoa voi käyttää tarkoituksella. Voi rakentaa itsestään tiettyä mielikuvaa viljelemällä jotain omaperäistä sanontaa. Voi käyttää esimerkiksi sähköpostissa alkutervehdyksessä tai lopputoivotuksessa samaa ilmaisua.

Toisto voi siis olla tahallista tai tahatonta.

Tilkesanat kuuluvat puheeseen

Niinku, totanoinniin ja öö ovat puheessa usein käytettyjä tilkesanoja, jotka saattavat ärsyttää kuulijaa. Tilkesanat ovat kuitenkin tärkeitä, koska puhe rakentuu hetkessä eikä puhujalla ole koko ajan kirkkaana mielessä, mitä hän haluaa sanoa. Hän saa puheen muotoilulle aikaa, kun sanoo esimerkiksi öö. Varsinkin spontaanissa arkipuheessa tarvitaan miettimisaikaa ja miksei muutoinkin.

Tutkijatohtori Heidi Vepsäläinen sanoo Aristoteleen kantapäässä, että niinkussa ärsyttää määrä, toisto ja puhujan asema. Toimittaja, poliitikko ja asiantuntija eivät siedä paljon niinkua. Ihmiset eivät pidä siitä, että haastatteluun tullaan valmistautumattomana ja käytetään niinkua. Vepsäläinen kuitenkin painottaa, että niinku ei ole änkytystä eikä tyhmyyttä vaan suunnittelua. Niinkua on kutsuttu kielitieteessä suunnittelupartikkeliksi. Se on syntynyt spontaanissa keskusteluprosessissa ja sillä on viesti kuulijalle. Oman ajatuksen pukemisessa sanoiksi vaaditaan miettimistä ja siksi sanotaan niinku. Myös keskustelun sujuvuuden kannalta käytetään niinkua.

Ymmärretään siis tilkesanoja.

Kiritusvihreet ja epäselvyys ärsyttävät

Kirjoitusvirheet ovat monen mielestä tosi ärsyttäviä. Jos teksti vilisee virheitä, siitä on hankala saada selvää. Tämä vaikeuttaa sisällön ymmärtämistä. Minusta pitkässä tekstissä voi olla pari lyöntivirhettä, eikä se kaada koko tekstiä. Joku toinen taas ei kestä yhtäkään kirjoitusvirhettä.

Lauserakenteet ovat välillä niin pielessä, että merkitys muuttuu. Joku-pronomini viittaa edelliseen sanaan ja väärällä sanajärjestyksellä voi tulla hassuja tulkintoja. Verbivalinnoista alkaa tekemään -muoto herättää edelleen närkästystä, vaikka se on jo vuodesta 2014 ollut hyväksytty muoto.

Yhdyssanavirheet ovat kirjoitusvirheiden ärsyttävintä satoa. Äidinkielen tunneilla niitä käydään läpi ja tehdään harjoituksia, mutta jostain syystä yhdyssanat ovat monille valtavan hankalia oppia. Luulen että englannin kieli vaikuttaa kykyymme hahmottaa, mitkä sanat kirjoitetaan yhteen ja mitkä erikseen. Yhdyssanasääntöjä on niin valtavasti, että niiden opetteleminen onkin oma työsarkansa. Onneksi apuna voi käyttää vaikka Kielitoimiston sanakirjaa, kun empii yhteen vai erikseen kirjoittamista.

Minua häiritsevät epäselvät muotoilut, joista ei ota tolkkua. Monesti sähköpostitviestit ovat sellaisia, että vaikka lukisi monta kertaa, ei tajua, mitä lähettäjä on tarkoittanut. Tässä kuvastuu kiire. Lähettäjä on nopeasti kirjoittanut viestin, eikä ole lainkaan miettinyt, onko se selvää suomea. Selkeä mieli tuottaa selkeää kieltä. Ensin pitää ajatella, mitä haluaa sanoa, ja vasta sitten kirjoittaa.

Miksi kieli herättää tunteita?

Miksi kielivirheet sitten ärsyttävät niin kovasti? Yksi syy saattaa olla huoli. Huoli siitä, että oma kielemme rapistuu ja rapautuu, koska sitä ei viitsitä kirjoittaa tai puhua ohjeiden mukaan. Näinhän se on: jos yhteisesti sovittuja ohjeita ei noudateta, emme kohta ymmärrä toisiamme.

Myös turvallisuudentunne saa kolauksen, jos jokin tuttu sana esiintyykin oudossa muodossa tai sitä käytetään jotenkin väärin.

Virheet ylipäätään ärsyttävät monia. Kielestä niitä on helppo havaita ja nyppiä. Saatamme jopa epäillä kielenkäyttäjän älykkyyttä, jos tämä käyttää kieltä ”väärin”.

Kieli tietenkin heijastaa aikaansa ja sen kuuluukin muuttua kielenkäyttäjien keskuudessa. Siihen tulee väistämättä uutta sanastoa, ehkä uusia lauserakenteitakin.

Kun käytetään kieltä, myös kielimuoto ja tilanne vaikuttavat valittuun tyyliin. Onko kyseessä puhuttu kieli, somen kieli, sähköpostin kieli, asiakirjan kieli vai mikä? Lisäksi kohderyhmä vaikuttaa kielivalintoihin. Kenelle teksti tai viesti on tarkoitettu?

Se mikä puheessa, esimerkiksi murteessa, on ihan tavallista kielenkäyttöä, voikin olla niin sanotussa kirjakielessä virheellistä.

Huolissaan ei kuitenkaan tarvitse olla, koska meillä on Kotimaisten kielten keskus (Kotus), jossa huolletaan suomea ja ruotsia sekä tarjotaan kansalaisille kieli- ja nimineuvontaa.

Kannustan tekemään kielihavaintoja ja herkistymään erilaisille tavoille käyttää kieltä. Kieli on todella kiinnostavaa!

Lue lisää aiheesta: https://areena.yle.fi/audio/1-2750116  Niinkuttelu ärsyttää

Viestinnän asiantuntija Tuija Metsäaho pitää kieliaiheista blogia Elämänpuu. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri (suomen kieli) ja HSO-sihteeri.
Lue lisää: https://elamanpuu.blog/.

Lue myös Metsäahon aiemmin julkaistut kolumnit Kirja käteen, Selkeä mieli tuottaa selkeää kieltä ja Vyörytystyyli saa pakenemaan.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.